Forever’s just a lie big enough to make you wanna try

Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli on mun tän illan pelastus. Oon yksin ja ehdin jo aatella että saan tehtyä omia juttujani rauhassa, niiku ommella piirtää datailla ja tällee, mut yks asia muutti fiiliksen ihan kokonaan, eikä oikeesti jaksa innostaa mikään. Parasta kun voi matkata iha toiseen maailmaan seuraamaan mitä tuolle kirjailijalle seuraavaks tapahtuu. Oon lukenu tuosta yhden kolmaosan ja tarina pääsee vasta kunnolla alkamaan, tosi tarttuva ja sellanen kirja, joka tekis mieli lukee vaan kertaheitolla.
  Tein kyllä sämpylöitä ja ompelin kirpparilöytöä, mutta eipä kumpikaan oikeen onnistunu. Sämpylöistä tuli sitkeitä ja tuo löytö joka on siis tuollanen musta ohut napillinen farkkupaita, kaipas vaan kavennusta, mutta onnistuin möhlimään senkin enkä jaksa alkaa miettimään sitä enää tänään. Lisäks ois neulottavana turtles, ei siihen pitäs kun vähän kilpeä enää tehdä, yksityiskohdat ja kasata vaan kiinni, mutta ei. Ei vaan tänään. Ehkä sitten huomenna, kun ei toivottavasti tarvii koko ajan ajatella ja murehtii, vaikkei tätä asiaa edes ajattelisi, mutta joka on koko ajan tuolla mielessä. Olipa vähän sekavasti sanottu, mutta en kerro mikä huolettaa niin siksi hankala selittää.
  Tänki merkinnän alottamista oon tässä pari tuntii miettiny, en oo osannu jotenki kirjottaa mitään, ei oo huvittanu, ähh. Otin äsken tuon kirjan käteeni ja aattelin lukea, mutta sitten aattelinki että nyt kyllä kirjotan jotain ennen kun uppoudun tähän loppu illaks.
  Mulla ois jotain kuvia mitä laittaa, mutta ei tähän merkintään. Tää saa olla tämmönen valitus siitä mite yhyy masentaa ja yhyy kakka ilta. Teen ehkäpä sit huomenna jonku jossa ois niitä kuvia ja toivottavasti tuosta paidastaki kun sen on valmis, samoin siitä turtleslelusta. Inhottavaa kun en jotenkin osaa alkaa kirjottelemaan tänne mitään sillon kun en oo yksinäni. Sit tulee tosi vähän merkintöjä koska semmosta aikaa ei kauheesti oo. Pitäs oppii jotenki tekemään näitä sillonki ku Nemo on täällä ja kehittää sille jotan tekemistä siks aikaa ku blogailisin.
  Ja nyt saa tää riittää, rupeen miettii iha liikaa että mitä kirjottas ja mitä ei, en jaksa rasittaa päätäni nyt tälläkään enempää. Mutta kyllä tää nyt riittää, ja koitan jatkossa olla innokkaampi ja laittaa useamman merkinnän viikossa.